Veto-Ketku

Meidän kylällä oli jänisjahti ja pidin sen takia lauman sisällä suurimman osan päivästä. Aamulla oli ihana auringonpaiste ja mieli teki ajamaan. Koska en kuitenkaan päässyt sopivaan aikaan niin keksin puuhaa pihalla. Ketku pääsi kokeilemaan vetoa. :-D

Ajatuksena oli ihan vaan puuhastella huvin vuoksi (vetotreenit aloitetaan tietenkin vasta ensi talvena) ja samalla testata mitä se meinaa liinasta ja perässä rahisevasta tavarasta. Oletin sen ensin katselen vähän taakseen ja ainakin leikkivän naruilla ja valjailla. Vaan eipä tehnyt mitään edellä mainituista. Laitoin sille Sagan valjaat ja vedin itse pulkkaa perässä. Sitten vedin pulkan narun valjaiden kautta käteeni, että voin päästää irti jos pentu sitä ihmettelee. Mutta ei se ollut siitä moksiskaan. Lopuksi laitoin pulkan valjaisiin tuplapitkällä narulla, että pennulla on tilaa puuhailla ja pomppia. Pulkkaa ei kannata normaalisti käyttää vetoharjoitteluun, koska se voi liukua koiran jaloille äkkipysäyksissä. Tänään siitä ei kuitenkaan ollut vaaraa paksun hangen ja erittäin märän suojasään takia. (testasin tietenkin etukäteen) Painoa pulkasta ei tullut ollenkaan, ajatuksena olikin katsoa miten Ketku suhtautuu naruun ja rahinaan, siihen että joku seuraa sitä.

Kokeiltiin myös vetää pieni maton pihan poikki ja takaisin, sekään ei haitannut ollenkaan. Ketkusta tulee jonain päivänä hieno rekicollie! Se näki myös reen ensimmäistä kertaa pihalla ja veti sitäkin komeasti. Hampaillaan tosin ja sivusuuntaan.

Nykyään en enää opeta vetoa koirilleni erikseen vaan ne aloittavat suoraan valjakossa. Kuten nyt Villa, Vuki ja Ais. Silloin kun aloitin valjakkotouhut, testasin koirilla vetoa ensin vetämällä kangaskassissa pientä painoa tai mattoa perässä. Noxikin sitä aikoinaan testasi kun ikää ei vielä ollut varsinaiseen vetoharjoitteluun. Kaivelin vähän vanhoja kuvia kiintolevyltä, oi niitä aikoja! No, ei siitä nyt montaa vuotta ole... Alla kuvia Noxin "urakehityksestä".

pentu-Nox kokeilemassa kassin vetoa

Nox juoksi vapaana valjakon mukana,
tässä äitinsä Pinjan rinnalla

Sitten kun ikää tuli lisää, se pääsi äitinsä pariksi.

Siskoparka kokeilemassa valjakolla ajoa, lähtevät lujaa liikkeelle...

Pikkuvaljakko oikaisee umpihangen kautta reitiltä toiselle!

Nykyään Nox juoksee parijohdossa Sagan kanssa ja on kokeillut myös yksin johtamista. Mikä olisikin seuraavana vuorossa treeneissä. Laiskana tulee laitettua aina Saga johtamaan, vaikka Nox saa porukan paremmin liikkeelle.

Alkoi juuri hämärtämään kun päätin vielä lähteä ajamaan reen kanssa. Reitti oli kadonnut tuiskun alle ja lumi oli märkää. Eihän sitä periaatteessa paljoa ole, mutta johtokoirani on medikoinen ja keli oli sille raskas vaikka matka lyhyt. Otin mukaan kamerat ajatuksena videoida Aissin kehitystä. Tai mahdollisia liinojen solmimisia/puremisia tai muita ongelmia. Uhkarohkeana valjastin myös Noxin (villiinnyttää muita ja saa ne juoksemaan kovempaa) liinoihin. Käytin paljon aikaa lähtöön, että koirat ovat varmasti aloillaan ja suurinpiirtein rauhallisia. Saga oli jälleen yksin johdossa ja sen takana uutena kokeiluna Nox + Villa parina. Tällä kertaa laitoin Villan oikeaan laitaan, koska yritän välttää vanhaa tapaa jämähtää tiettyyn paikkaan ja sitten koirat eivät osaa juosta kunnolla molemmilla puolilla. Lähdössä odotellessa Villa kiipesi useamman kerran pääliinan ylitse ja koitti tehdä lähtöä vakipaikalla vasemmalla. Hämmästyttävän nopeasti nuo oppivat, sehän on ollut vetämässä vasta muutaman kerran. Sain sen kuitenkin uskomaan, että myös oikealla puolella voi odotella lähtölupaa. (siirsin aina namilla ohjaten sen sinne omalle paikalleen Noxin puolelta)

No ei siinä mitään, arvelin noiden pärjäävän ihan hyvin parina ja Villa juoksikin liikkeelle lähdettyä koko ajan omalla puolellaan sotkeentumatta liinoihin. Mutta Vikassa parissa oli rekipiru Ais Pinjan parina. (lue aiemmat vaiheet... ;-) ) Se odotti kauniisti kuten aiemminkin, siinä kohtaa ei ole ollut hankaluuksia. Viritin videokameran tällä kertaa seiskalla kiinni kaareen aikomuksena kuvata lähtöä. Oletin että kamera voi tippua, joten jäisi siihen roikkumaan. Menin jalaksille ja sanoin istu, odot... ja kurotin kohti siepparia tarkoituksena irrottaa se, että päästään liikkeelle. Koirat kävivätkin sen verran kuumina, että ehdittyäni sanoa istu niin ne ampaisivat matkaan. Ja sieppari ei pysäyttänytkään niitä! Muistan ihan varmasti sen sitoneeni, mutta ehkä se köysi mihin sen kiinnitin oli jotenkin oudosti, olihan tuolla pimeää. Videoakaan ei tullut, kun käsi osui ilmeisesti nappiin ja stoppasi kuvaamisen yhteen sekuntiin. Minulla oli jalka jo jalaksella ja käsi kaarella, joten pysyin kyydissä ja koirat kiitivät pimeässä eteenpäin hurjasti riemusta kiljuen! Koko painolla vaan jarrulle ennen ysikympin mutkaa ja hyvin sujui!

Ais otti ajon aikana jälleen liinoja suhunsa, mutta vain muutaman kerran kokeillen. Kaikkinensa ajo sujui ihan erinomaisen hyvin. Kaulassa roikkui kamera ja nappasin pimeässä pari kuvaakin. Huom! Ei ole liinoja suussa! Tällä kertaa Ais juoksi hiukan pienemmissä valjaissa ja nämä istuivat sille paremmin.