Tarvitseeko muuta sanoakaan. Viime yönä satoi sen verran, että pääsin jälleen liikkeelle reen kanssa. Saisi olla enemmän, mutta pystyi tuossa vähän testailemaan nuorisoa liinoihin. Joulukuun puolella ehdimme rekeillä pari kertaa ennenkuin lumi jälleen suli pois. Tänään vetämään lähti ensin kuusikko, jossa kaksi aloittelevaa rekicollieta - Villa (neljäs kerta) ja Vanu (muutama enemmän takana). Johdossa juoksivat pikkubortsut Shira & Saga, kokemattomia auttelivat vakiopettajat Pinja & Nox.
Matkaan lähdössä...
Reitin tekoa sänkkäripätkällä.
Ensin kierreltiin tuossa kentän ympärillä ja pihassa. Alussa Vanu ajautui pääliinan yli ja piti sitä selvittää. Onneksi kaikki aloittelijoita myöten seisoivat käskystä paikoillaan edes suunnittelematta varaslähtöä, minähän en edelleenkään omista lumianakkuria. ;-)
Villa veti jo tosi tasaisesti eikä enää katsellut taakseenkaan kuin pari kertaa. Siitä tulee hyvä vetäjä. Se on koko ajan myös käyttäytynyt esimerkillisesti liinoissa. Pihakierron jälkeen lähdin vielä kokeilemaan metsäpolkua. Kävin siellä sulanmaan aikana naksimassa risuja ja oksia pois edestä, mutta reitille osuu myös pari isoa kiveä. Ne olisi helppo ohittaa, mutta polku mutkittelee niiden vierestä ja koirat ovat tottuneet siitä kulkemaan. Kävi kuten epäilinkin, osuttiin kaikkiin hankaliin kohtiin vikalla pätkällä... Onneksi nuo tottelevat hyvin käskytystä. Sitä polkua en edes yrittänyt sivuuttaa käskyllä. Puu väistettiin helposti, reki ei ajautunutkaan niin kiinni siihen kuin pelkäsin. Sitten iso kivi ja suoraan ylitse! Hidastin valjakon menon etanavauhtiin hetkeksi ja nostin reen yli. Heti kyytiin ehdittyäni tuli seuraava kivi, jonka yli ajoin toinen jalas sen päällä ja reki tosi pahasti kumossa. Jousti myös joka suuntaan kovaan ääneen rutisten (valitti mun reittivalinnasta?) ja pelkäsin sen hajoavan. Ehjänä pysyi kuitenkin tällä kertaa. (...aiemmin olen siitä yhden pystypuun poikkaissut....)
...siinä se kivi on, ihan väärässä paikassa kasvaa mokoma. Ehdin
nappaisemaan kuvan ja sit tuli kiire nostella rekeä.
Kivi ja Nox poseeraa
Neropattien reittivalinta. Seuraavaksi roudaan
metsään parit muovituolit avuksi ohjaamaan...
Kuusikon jälkeen seisoin pihalla tumput suorana ja iso pyörä raksutti. Uskallanko hakea Aissin mukaan valjakoon ja ketkä lähtevät sitä avustamaan? Rekikoira from Hell meinasi viime kerralla syödä sekä liinat että muut vetäjät. Kävi niin kuumana kun ei vielä osannut suunnata virtaa vetämiseen. Kiskoi silloin kahdesta sunnasta. Veti rekeä ja hampaillaan johtoparin liiinoja niin etteivät ne pystyneet raahaamaan Aissia edes liikkeelle. Älkää ymmärtäkö väärin, Ais on oikein sosiaalinen ja kiltti koira. Vetokokeilu vain sai sen kuumumaan ja se purki virtaa mihin pystyi. Tappelua ei siis syntynyt, mutta ei se kaukanakaan ollut. Tästä ei ole kuvia tai videotakaan kun oli täysi työ irroitella koiraa liinoista.
Tänään oli sitten aiheena Rekipirun paluu valjakkoon. Minulla oli ajatus siitä miten homma todennäköisesti menee ja lopujen lopuksi se meni aika lailla prikulleen niin. Näitä kuumakalleja on ollut aloittelevissa pari kertaa aiemminkin joten pikkaisen treeniä lisää niin hyvä tulee.
Hain vetoavuksi kokeneet koirat, jotka eivät kuumenna tilannetta entisestään. Saga ja Pinja tulivat siis Aissin avuksi. Nox jäi tällä kertaa pois, koska se nostaa kaikkien tunteita pitämällä lähdöissä mekkalaa. Toisaalta sillä se myös nostaa muiden vetointoa ihan valtavasti ja saa ne juoksemaan väsyneinäkin. Aissin opetukseen se ei vielä kuitenkaan käy kuten viimeksi sain todeta.
Valjastin koirat kutosen liinoihin peräjälkeen kun halunut alkaa niitä vekslaamaan. Saga johtoon, sitten Pinja ja vikaksi Ais. Sotasuunnitelmana mennä niin ********* lujaa kun pystyy. Mitä kovempi vauhti ja pidempi matka, sitä vähemmän Ais tulee puremaan kun pääsee tekemään juuri sitä mitä haluaakin. Liian kovaa ei ole edes mahdollista juosta sen kanssa, koska se on paljon Sagaa ja Pinjaa nopeampi ja vahvempikin. Matkaa ei vielä saa kummemmin vaikka haluaisikin, on vain minireittejä koska peltokierros puuttuu kunnes tulee tarpeeksi lunta.
Tehtiin mahdollisimman rauhallinen lähtö ja sitten annoin juosta. Samalla käskytin Aissia irti liinoista, mitä se tottelee aika hyvin vaikka ottaakin ne uudelleen suuhunsa. Vetokokeilu meni minusta erinomaisesti kun ottaa huomioon viime kerran. Pystyimme liikkumaan ja lopetin kun Ais alkoi löytää paikan ja päästä irti liiinoista. Pari kertaa lisää niin on jo oikein näppärä rekikoira. Saga ja Pinja olivat aivan ihanan kärsivällisiä ja vetivät hyvin tuosta riekkujasta huolimatta.
Valjastin koirat kutosen liinoihin peräjälkeen kun halunut alkaa niitä vekslaamaan. Saga johtoon, sitten Pinja ja vikaksi Ais. Sotasuunnitelmana mennä niin ********* lujaa kun pystyy. Mitä kovempi vauhti ja pidempi matka, sitä vähemmän Ais tulee puremaan kun pääsee tekemään juuri sitä mitä haluaakin. Liian kovaa ei ole edes mahdollista juosta sen kanssa, koska se on paljon Sagaa ja Pinjaa nopeampi ja vahvempikin. Matkaa ei vielä saa kummemmin vaikka haluaisikin, on vain minireittejä koska peltokierros puuttuu kunnes tulee tarpeeksi lunta.
Tehtiin mahdollisimman rauhallinen lähtö ja sitten annoin juosta. Samalla käskytin Aissia irti liinoista, mitä se tottelee aika hyvin vaikka ottaakin ne uudelleen suuhunsa. Vetokokeilu meni minusta erinomaisesti kun ottaa huomioon viime kerran. Pystyimme liikkumaan ja lopetin kun Ais alkoi löytää paikan ja päästä irti liiinoista. Pari kertaa lisää niin on jo oikein näppärä rekikoira. Saga ja Pinja olivat aivan ihanan kärsivällisiä ja vetivät hyvin tuosta riekkujasta huolimatta.
Ajelun jälkeen vein lauman lenkille, tässä pari kuvaa..
Treenin kesto oli n. 4 minuuttia.
Ketkun opetteli illalla koskemaan nenällään teipinpalaan.
Hetken naksuteltua onnistui oven sulkeminen, Treenin kesto oli n. 4 minuuttia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti