Keli nollassa ja lumi märkää. Reittiä pitäisi tehdä pellolle, että se alkaisi kovettumaan ja uskaltaisi lähteä vetämään isommallakin kokoonpanolla. Valjakkoon lähti tänään varmin porukka: Saga, Nox, Villa & Pinja. Vanun olisin ottanut myös, mutta se on vielä lomalla lievän ontumisen takia, taisi venäyttää itsensä jääkeleillä.
Nox ja Saga ovat kumpikin parempia johtaessaan yksin, mutta tuolla on niin raskas keli, että ne tarvitsevat toisistaan tukea viedäkseen porukan avoimella hangessa kahlaten. Kompromisseja... Parempi veto, huonompi ohjaus. Otin mukaan myös Ketkun, se ei ole aiemmin juossut vapaana mukana.
Heti ekalla pätkällä, Saga lähti kääntämään liikaa oikealla aikomuksena kai ottaa kuivurin kulma mukaansa. Oli pakko pysäyttää ja silloin johto kääntyikin ympäri keskenään niin, että koirat oli pakko irroittaa liinoista. Sen lisäksi pysähdyksissä Villa keksi peruuttaa ja kiepautti samalla valjaat ympäri. Pikainen kuva komeasta solmusta ja sitten liinat irti.
Kiskoin reen takaisin pihaan ja tein uuden lähdön, nyt onnistui paremmin ja päädyimme pellolle saakka. Avoimella Saga alkoi puoltaa oikealla ja teimme mm. hienon ison ympyrän. Annoin mennä, minulle on aika sama mihin se reitti nyt tulee, kunhan vaan sellainen saadaan. Sen jälkeen meno alkoi tasoittumaan raskaan kelin takia ja aloin olemaan tarkempi suunnista. Johan se vasenkin löytyi, Sagan on vaan vaikea kääntää Noxia kohti ja Nox ei puolestaan saa vedettyä Sagaa mukaansa. Kyllä ne oppivat, Shira ja Saga johtivat niin kauan parina ja olivat tasavahvoja joten nämä muut kokeilut sen jälkeen tuntuvat aina jollain tavalla kehnoille. Treeniä, treeniä... Lopulta Noxista tulee jokatapauksessa pikkubortsuja parempi, kosk se on vähän isompi ja villitsee muut juoksemaan paremmin.
Ketku pysyi helposti matkassa mukana, koska kuljimme ravilla. Tasaisesta vauhdista ja märästä lumesta johtuen myös Pinja veti hyvin. Yksi hassu reitti tuli vielä lähellä kotipihaa, Nox painoi parinsa ojaan ja meni tietenkin itse mukana. Pysäytin siihen ja odotin hetken niin johto palasi itsekseen penkalle ja matka taas jatkui.
Heti lähdössä vetäessäni rekeä paikoilleen kuului naks. Laahajarrun toinen kiinnike meni poikki. Jouduin siis pelaamaan piiikkijarrun kanssa ja lähtösuoralla piti seistä siinä koko painolla, että sai porukalta vauhtia alas.
Picasassa lisää kuvia...
Illalla treenasin vielä rengas & keppi -temppua Aissin kanssa ja Villa teki maahanmenoja, peruutuksen alkeita ja noutokapulan pitoa. Se vaan ei liiku senttiäkään sen kapulan kanssa. No jospa jatkan vaan sen pidon kanssa, muta samalla se oppii olemaan myös vielä paremmin paikoillaan. Hmmm, täytyy miettiä uusi suunnitelma, useampaa konstia jo kokeilinkin. Otin myös pari kuvaa Villasta.
Mutta miksi kaksi koiristani on vaaleanpunaisia? Pakko olla punamultaa jostain seinästä mutta miten sitä on saatu mm. päälaelle ja peffan päälle? Elämän suuria mysteerejä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti