Ajoa auringossa!

Kylläpä tuota aurinkoa on jo kaivattukin! Ihana lämmin keli kuskille, mutta kamalan raskas keli koirille kiskoa rekeä. Lumi tuntui oikein liimaantuvan kiinni jalaksiin, lisäksi reitti upotti jonkun verran. Vetämässäkin oli vain osa porukasta ja nekin kahdessa eri setissä joten töitä joutuivat tekemään.

Ensin Shira, Saga, Villa, Vuki ja Pinja. Jätin Noxin pois, että porukkaa menisi vähän rauhallisemmin. Vuki oli taas parempi kuin ed. kerralla eikä seilannut sivusuunnassa yhtä paljon. Tällä kertaa kokeilin sitä vasemmalle jolloin sokea puoli jää parin puolelle. Epäilin, että sen olisi parempi nähdä parinsa, mutta ei tämä näköjään haitannut sitä.

Sitten kävimme kävelemässä ringin ja vaihdoin Vukin Noxiin. Se on tosi hyvä vetäjä. Vaikka koiramäärä pysyi saman niin voima millä reki kulki muuttui radikaalisti. Vielä kun olisi Ais ja Vanukin mukana niin olisi meno kevyttä, mutta ne ovat kumpikin vielä poissa hommista ontumisen takia. (syystä x, epäilen niiitä jääkelejä kun juoksivat pihassa) Nox sai lisäksi koppailla frisbeetä umpihangessa, koska se yhä pursusi energiaa vedon jälkeen.

Sitten taas lenkille, tällä kertaa pääsi Inkakin mukaan. Unohdin vallan Inkan syntymäpäivätkin, se täytti 12 v. tammikuun viimeisenä päivänä.

Lenkin jälkeen vein koirat sisään ja koitin leikittää pentua. Ei sitä pallo kiinnostanut pätkän vertaa. Hain kaveriksi Vukin, jospa se leikkisi. No siinähän heittelin ja koirat vaan katselivat. Villa apuun, no se sentään haki sitä. Myöhemmin koirat bongasivat frisbeen ja se yllättäen kiinnostuikin sitten kaikkia. Vuki jopa sai kopin ilmasta!

Lisää kuvia >>>

Vuki kiitää!

Lapioin väylän umpihankeen, koska köysi ei olisi

muuten ylettynyt rekeen. Juu, lämmin tuli!

Inka 12 v.

äiti & tytär leikkii

Villa

Vuki, Villa & Ketku

Ajoa & pakitussovelluksia

Märkää lunta ja paljon! Lisää sadellut melkein koko päivän ajan. Pikkucolliet uppoavat hankeen joten ei voida enää tehdä tse reittejä pellolle. Isä tuli apuun ja teki uran traktorilla. Parina päivänä on jo peruuttanut lumikauha alhana rinkiä ja tänään vielä kerran. Täytyi mennä tietty testaamaan...

Aissin kesytys on vielä kesken ja nyt tein mitä jo aiemmin suunittelin. Ensin tempputreeniä, sitten koppailua märässä umpihangessa (lunta melkein mahaan saakka), sitten vielä lenkki juosten kilpaa kavereiden kanssa ja lopuksi reen eteen. No ei se sitä hidastanut yhtään, mutta liinojen pureskelu oli minimissä. Vetämässä olivat myös Villa, Nox, Pinja ja Saga.

Ketkulla oli ohjelmassa lyhyt pakistustreeni ja Vanu pääsi tempuilemaan. Vanu kertasi ensin pujottelua ja kiertoa takaani, sitten tehtiin seinää vasten seisomista. Se on kokeillut sitä kerran viime kesänä, joten otin avuksi PostIt-lapun. Lisäksi otettiin posetuskuvia. Ketkun videosta en saanut samaa kokoa upotettavaksi, mikähän tässä nyt mättää.. No näkyypä pentulainen paremmin... :-P

Ketku valjakon mukana

Keli nollassa ja lumi märkää. Reittiä pitäisi tehdä pellolle, että se alkaisi kovettumaan ja uskaltaisi lähteä vetämään isommallakin kokoonpanolla. Valjakkoon lähti tänään varmin porukka: Saga, Nox, Villa & Pinja. Vanun olisin ottanut myös, mutta se on vielä lomalla lievän ontumisen takia, taisi venäyttää itsensä jääkeleillä. 

Nox ja Saga ovat kumpikin parempia johtaessaan yksin, mutta tuolla on niin raskas keli, että ne tarvitsevat toisistaan tukea viedäkseen porukan avoimella hangessa kahlaten. Kompromisseja... Parempi veto, huonompi ohjaus. Otin mukaan myös Ketkun, se ei ole aiemmin juossut vapaana mukana.

Heti ekalla pätkällä, Saga lähti kääntämään liikaa oikealla aikomuksena kai ottaa kuivurin kulma mukaansa. Oli pakko pysäyttää ja silloin johto kääntyikin ympäri keskenään niin, että koirat oli pakko irroittaa liinoista. Sen lisäksi pysähdyksissä Villa keksi peruuttaa ja kiepautti samalla valjaat ympäri. Pikainen kuva komeasta solmusta ja sitten liinat irti.

Kiskoin reen takaisin pihaan ja tein uuden lähdön, nyt onnistui paremmin ja päädyimme pellolle saakka. Avoimella Saga alkoi puoltaa oikealla ja teimme mm. hienon ison ympyrän. Annoin mennä, minulle on aika sama mihin se reitti nyt tulee, kunhan vaan sellainen saadaan. Sen jälkeen meno alkoi tasoittumaan raskaan kelin takia ja aloin olemaan tarkempi suunnista. Johan se vasenkin löytyi, Sagan on vaan vaikea kääntää Noxia kohti ja Nox ei puolestaan saa vedettyä Sagaa mukaansa. Kyllä ne oppivat, Shira ja Saga johtivat  niin kauan parina ja olivat tasavahvoja joten nämä muut kokeilut sen jälkeen tuntuvat aina jollain tavalla kehnoille. Treeniä, treeniä... Lopulta Noxista tulee jokatapauksessa pikkubortsuja parempi, kosk se on vähän isompi ja villitsee muut juoksemaan paremmin.

Ketku pysyi helposti matkassa mukana, koska kuljimme ravilla. Tasaisesta vauhdista ja märästä lumesta johtuen myös Pinja veti hyvin. Yksi hassu reitti tuli vielä lähellä kotipihaa, Nox painoi parinsa ojaan ja meni tietenkin itse mukana. Pysäytin siihen ja odotin hetken niin johto palasi itsekseen penkalle ja matka taas jatkui.

Heti lähdössä vetäessäni rekeä paikoilleen kuului naks. Laahajarrun toinen kiinnike meni poikki. Jouduin siis pelaamaan piiikkijarrun kanssa ja lähtösuoralla piti seistä siinä koko painolla, että sai porukalta vauhtia alas.

Picasassa lisää kuvia...

Illalla treenasin vielä rengas & keppi -temppua Aissin kanssa ja Villa teki maahanmenoja, peruutuksen alkeita ja noutokapulan pitoa. Se vaan ei liiku senttiäkään sen kapulan kanssa. No jospa jatkan vaan sen pidon kanssa, muta samalla se oppii olemaan myös vielä paremmin paikoillaan. Hmmm, täytyy miettiä uusi suunnitelma, useampaa konstia jo kokeilinkin. Otin myös pari kuvaa Villasta. 

Mutta miksi kaksi koiristani on vaaleanpunaisia? Pakko olla punamultaa jostain seinästä mutta miten sitä on saatu mm. päälaelle ja peffan päälle? Elämän suuria mysteerejä...

Reittiä pellolle

Huh huh, mistähän aloittaisi... Eri kokoonpanoja valjakossa, melkein tappelu, solmuja, upottavaa hankea ja onnistumisen iloakin.

Kaikki lumi ei ehtinyt sulaa sadekeleillä ja nyt tuli himpun verran lisääkin ja pakasti. Tuloksena erittäin tiivis mutta ohut kerros lunta pellolla. Arvelin, että siellä olisi riittävän tasaista lähteä kokeilemaan saisiko sinne ajettua reittiä. Vanu on viime päivinä ontunut, joten se ei voinut lähteä auttamaan. Shiraakaan en ottanut aluksi, koska se on nykyään sen verran heikko johdossa ja muut pitää sitä lähinnä syöttinä.

Kaikki loput saivat siis lähteä hommiin ettei valjakko hyytyisi keskelle peltoa ja joutuisin vetämään sen itse kotiin. Johtoon lähti Nox & Saga, niiden takana parina Villa ja Vuki, vaikka viimeksi päätin etteivät ne juokse vielä yhdessä vaan tarvitsevat kokeneet parit. (oikeassa olinkin, riekkuivat ihan liikaa...) Vikana Ais ja Pinja. Tällä kertaa varmistin siepparin kiinnitykset ja hyvä niin, porukka yritti varaslähtöä. Ei mikään ihme, koska porukassa oli mukana kaikista innokkaimmat ts. kuumimmat vetäjät. Liinoihin kiinnittely vaan vei aikansa kun Vuki ei halunnutkaan tulla, sitä jännitti kuumana käyvä porukka. Jouduin lopulta hakemaan sen tiilitalolta namien kera, muiden odotellessa valjastettuina reen edessä (n. 100 m päästä eivätkä koirat nähneet minua koko aikaa) Kauniisti odottivat ihan paikoillaan, vaikka mielessäni keksin jo vaikkka mitä kauhukuvia millä tavalla ne voivat solmia itsensä ja syödä toisensa.

Etusuoralla tuli heti seuraava "näin saat päiväsi jännemmäksi"-yllätys. Tie oli ihan jäässä ja edessä se ysikympin kurvi. Vaikea käännös, koirat suti, mutta pysyin pystyssä. Huh huh. Tässä kohtaa järkevä ihminen lopettaa ja siirtyy vaikka paikallamakuutreenien tai muun rauhallisen toiminnan pariin. Vaan me kokeilimmekin kääntyä avoimelle sinne kynnöspellon puolelle. Tiesin ettei johto mene luotisuoraan, mutta ihan sama kunhan tekevät jonkun lenkin pellolla että saadaan sinne reitti. Saga puoltaa oikealle ja veikin porukan tien puolelle ja annoin juosta postilaatikolle saakka, mistä käänsin koirat takaisin pellolle. Siellä sitten kasvatin uusia harmaita hiuksia, nuorisolla oli tappelu lähellä kun ne sotkeentuivat liinoihin ja kävivät kuumana. Pari kertaa pysäytin ja taas lähdettiin matkaan. Puoli kierrosta meni sillä hilkulla, että miten homma päättyy mutta sitten valjakko suoristi itsensä ja veto tasaantui. Pihalla tehtiin nätti irroitus liinoista ja vein reen takaisin lähtöön.

Halusin lisää reittiä pellolle ja bortsupari on paras ohjaukselta johdossa. Hain siis Shiran Sagan kaveriksi ja vein Vukin pois. Lähtö ja alkumatka meni hyvin, mutta pellolla shira alkoi hyytymään nopeasti ja muut ajautumaan sen päälle. Tuli paha solmukin ja Saga ja Ais katselivat Shiraa jo kuin kinkunpalaa, mutta pysyivät paikoillaan odottamassa kun irrotin Shiran. Toiste se ei enää lähde näin isolla porukalla, sillä ei ole enää voimaa johtaa muita. Lopun lenkin se juoksi vapaana johdossa ja muut seurailivat perässä.

Vielä yksi kokoonpano, että saisin Aissinkin juoksemaan nätisti, se napsi välillä liinoja. Joskus ihan suun täydeltäkin, mutta joka kerta vähemmän kuin edellisellä. Nox & Saga johtoon, Villan pariksi Pinja, että Villan on helpompi juosta sotkeentumatta ja Ais sai vetää yksin. Tällä porukalla sujui parhaiten ja nyt alkoi löytyä myös vasemman käännös, joka oli aluksi vaikeaa kun Saga puoltaa oikeaan eikä Nox saa sitä mukaansa eikä Saga mielellään käännä kohti paria. Yksin en sitä umpihankeen silti laita johtoon, koska se on sille todella raskasta vaikka sen olisi yksin helpompi kääntää.

Että semmoinen ajelu tällä kertaa, hullun hommaa sanon vaan...  Yritin välillä kuvatakin, mutta suurimman osan ajasta oli pakko pitää kaksin käsin kiinni kaaresta. :-D

Avoimella ajoa & pulkkailua

Tulipa pitkästä aikaa viiletettyä pulkan kyydissä! Nox & Pinja lähtivät vetämään ja otin Ketkun mukaan juoksemaan vapaana. Käytiin kääntymässä kuivurilla ja tuossa suoran päässä risteyksessä. Ihmeen lujaa tuo pentukin jo juoksee, ei jäänyt paljoa jälkeen. Tosin eipä se haitannutkaan vaikka ei vielä samaa vauhtia kulje, matkaahan oli n. 100 m per suunta. :-D Joutuipa tuo Pinjakin kerran vetämään. Se on todella laiska vetäjä laukassa, valjakossa siitä on hyötyä lähinnä raskaassa kelissä hitailla pätkillä ja uusien opetuksessa. Muuten on yleensä vapaamatkustaja. Pinjan tytär Nox on sitten se toinen ääripää, käy todella kuumana vedosta ja vetää hyvin. Innostaa muutkin juoksemaan kovempaa.

Pulkkailua on kokeiltu pari kertaa aiemminkin, tässä pari 

vanhaa kuvaa v. 2011. Vetämässä Nox & Saga.

Nox pääsikin tänään kokeilemaan johtamista yksin. On se sitä joskus kokeillutkin, mutta koska viime talvena ei voinut edes ajaa niin siitä on kauan aikaa. Hyvin se kulki, risteyksissä pitää vaan käskyttää jatkossa aikaisemmin, se kääntyy katsomaan eikö ohjeita jo tule. Ohjeet sitten toteuttaakin juuri niinkuin pitää, suunnat ovat hallussa. Huomenna voisi laittaa sen Sagan pariksi ja kävisi jälleen tuolla pellon puolella tekemässä uraa...

Noxin kanssa juoksivat aloittelevat rekikoirat Villa & Ais. Villa on ollut koko ajan tasaisen hyvä, niin tänäänkin. Ais pureksii yhä liinoja, mutta ei pahasti. Pinja oli Villan parina ja juoksihan se juuri sen verran että mukana pysyy, vetointoa ei tosiaan laukassa ole. Ei ole koskaan ollutkaan, se on muutenkin tosi rauhallinen koira. Mutta kun tulee vastaan umpihankea tai mäki niin silloin tilanne muuttuu, Pinjassa herää neliveto.

Noxin johtokokeilun jälkeen vaihdoin porukkaa. Johtoon tulivat pikkubortsut Shira & Saga, kumpikin suurinpiirtein medikokoinen joten hankea ei tarvitse olla paljoa ja nuo uppoavat syvään. Niiden taakse laitoin Noxin yksinään ja jätinkin seisingin pois (se narunpätkä joka menee pannasta pääliinaan). Pyöräkoirina toimivat Villa & Pinja. Nox juoksi vapaana siksi, että aioin kokeilla ajaa umpihankeen pellolle ja koirat sotkeentuvat vähemmän kun jättää seiskoja pois. Shiran ja Sagan pidin kiinni toisissaan, koska Shira puoltaa vasempaan ja Saga oikeaan ja jos ne ovat irrallaan näin pitkän tauon jälkeen, ne voivat ajautua käännöksissä liian kauas toisistaan jolloin ollaan jumissa.

Umpihanki ei ollut syvää pitkäkinttuisille, mutta pienimmät upposivat syvään ja lumi oli tosi märkää ja raskasta, alla epätasainen kynnöspelto. Teimme pienen lenkin ja ajattelin vähitellen suurentaa sitä. Samalla tulee hyvää harjoittelua koskemattomassa lumessa ajoa ilman reittiä. Kunhan lunta on enemmän, voi pellolle tehdä vakireitin traktorilla, mutta toistaiseksi se ei onnistu lumen puutteen vuoksi. Risteillään siis pihalla, metsässä ja tuossa pellon reunassa.

Veto-Ketku

Meidän kylällä oli jänisjahti ja pidin sen takia lauman sisällä suurimman osan päivästä. Aamulla oli ihana auringonpaiste ja mieli teki ajamaan. Koska en kuitenkaan päässyt sopivaan aikaan niin keksin puuhaa pihalla. Ketku pääsi kokeilemaan vetoa. :-D

Ajatuksena oli ihan vaan puuhastella huvin vuoksi (vetotreenit aloitetaan tietenkin vasta ensi talvena) ja samalla testata mitä se meinaa liinasta ja perässä rahisevasta tavarasta. Oletin sen ensin katselen vähän taakseen ja ainakin leikkivän naruilla ja valjailla. Vaan eipä tehnyt mitään edellä mainituista. Laitoin sille Sagan valjaat ja vedin itse pulkkaa perässä. Sitten vedin pulkan narun valjaiden kautta käteeni, että voin päästää irti jos pentu sitä ihmettelee. Mutta ei se ollut siitä moksiskaan. Lopuksi laitoin pulkan valjaisiin tuplapitkällä narulla, että pennulla on tilaa puuhailla ja pomppia. Pulkkaa ei kannata normaalisti käyttää vetoharjoitteluun, koska se voi liukua koiran jaloille äkkipysäyksissä. Tänään siitä ei kuitenkaan ollut vaaraa paksun hangen ja erittäin märän suojasään takia. (testasin tietenkin etukäteen) Painoa pulkasta ei tullut ollenkaan, ajatuksena olikin katsoa miten Ketku suhtautuu naruun ja rahinaan, siihen että joku seuraa sitä.

Kokeiltiin myös vetää pieni maton pihan poikki ja takaisin, sekään ei haitannut ollenkaan. Ketkusta tulee jonain päivänä hieno rekicollie! Se näki myös reen ensimmäistä kertaa pihalla ja veti sitäkin komeasti. Hampaillaan tosin ja sivusuuntaan.

Nykyään en enää opeta vetoa koirilleni erikseen vaan ne aloittavat suoraan valjakossa. Kuten nyt Villa, Vuki ja Ais. Silloin kun aloitin valjakkotouhut, testasin koirilla vetoa ensin vetämällä kangaskassissa pientä painoa tai mattoa perässä. Noxikin sitä aikoinaan testasi kun ikää ei vielä ollut varsinaiseen vetoharjoitteluun. Kaivelin vähän vanhoja kuvia kiintolevyltä, oi niitä aikoja! No, ei siitä nyt montaa vuotta ole... Alla kuvia Noxin "urakehityksestä".

pentu-Nox kokeilemassa kassin vetoa

Nox juoksi vapaana valjakon mukana,
tässä äitinsä Pinjan rinnalla

Sitten kun ikää tuli lisää, se pääsi äitinsä pariksi.

Siskoparka kokeilemassa valjakolla ajoa, lähtevät lujaa liikkeelle...

Pikkuvaljakko oikaisee umpihangen kautta reitiltä toiselle!

Nykyään Nox juoksee parijohdossa Sagan kanssa ja on kokeillut myös yksin johtamista. Mikä olisikin seuraavana vuorossa treeneissä. Laiskana tulee laitettua aina Saga johtamaan, vaikka Nox saa porukan paremmin liikkeelle.

Alkoi juuri hämärtämään kun päätin vielä lähteä ajamaan reen kanssa. Reitti oli kadonnut tuiskun alle ja lumi oli märkää. Eihän sitä periaatteessa paljoa ole, mutta johtokoirani on medikoinen ja keli oli sille raskas vaikka matka lyhyt. Otin mukaan kamerat ajatuksena videoida Aissin kehitystä. Tai mahdollisia liinojen solmimisia/puremisia tai muita ongelmia. Uhkarohkeana valjastin myös Noxin (villiinnyttää muita ja saa ne juoksemaan kovempaa) liinoihin. Käytin paljon aikaa lähtöön, että koirat ovat varmasti aloillaan ja suurinpiirtein rauhallisia. Saga oli jälleen yksin johdossa ja sen takana uutena kokeiluna Nox + Villa parina. Tällä kertaa laitoin Villan oikeaan laitaan, koska yritän välttää vanhaa tapaa jämähtää tiettyyn paikkaan ja sitten koirat eivät osaa juosta kunnolla molemmilla puolilla. Lähdössä odotellessa Villa kiipesi useamman kerran pääliinan ylitse ja koitti tehdä lähtöä vakipaikalla vasemmalla. Hämmästyttävän nopeasti nuo oppivat, sehän on ollut vetämässä vasta muutaman kerran. Sain sen kuitenkin uskomaan, että myös oikealla puolella voi odotella lähtölupaa. (siirsin aina namilla ohjaten sen sinne omalle paikalleen Noxin puolelta)

No ei siinä mitään, arvelin noiden pärjäävän ihan hyvin parina ja Villa juoksikin liikkeelle lähdettyä koko ajan omalla puolellaan sotkeentumatta liinoihin. Mutta Vikassa parissa oli rekipiru Ais Pinjan parina. (lue aiemmat vaiheet... ;-) ) Se odotti kauniisti kuten aiemminkin, siinä kohtaa ei ole ollut hankaluuksia. Viritin videokameran tällä kertaa seiskalla kiinni kaareen aikomuksena kuvata lähtöä. Oletin että kamera voi tippua, joten jäisi siihen roikkumaan. Menin jalaksille ja sanoin istu, odot... ja kurotin kohti siepparia tarkoituksena irrottaa se, että päästään liikkeelle. Koirat kävivätkin sen verran kuumina, että ehdittyäni sanoa istu niin ne ampaisivat matkaan. Ja sieppari ei pysäyttänytkään niitä! Muistan ihan varmasti sen sitoneeni, mutta ehkä se köysi mihin sen kiinnitin oli jotenkin oudosti, olihan tuolla pimeää. Videoakaan ei tullut, kun käsi osui ilmeisesti nappiin ja stoppasi kuvaamisen yhteen sekuntiin. Minulla oli jalka jo jalaksella ja käsi kaarella, joten pysyin kyydissä ja koirat kiitivät pimeässä eteenpäin hurjasti riemusta kiljuen! Koko painolla vaan jarrulle ennen ysikympin mutkaa ja hyvin sujui!

Ais otti ajon aikana jälleen liinoja suhunsa, mutta vain muutaman kerran kokeillen. Kaikkinensa ajo sujui ihan erinomaisen hyvin. Kaulassa roikkui kamera ja nappasin pimeässä pari kuvaakin. Huom! Ei ole liinoja suussa! Tällä kertaa Ais juoksi hiukan pienemmissä valjaissa ja nämä istuivat sille paremmin. 

Valjakko - parikokeiluja

Odotin jo kovasti, että pääsen tänään testaamaan taas Aissia. Arvelin se olevan valmis juoksemaan parin kanssa.

Ensin se sai kuitenkin harjoitella vetoa rauhallisessa porukassa ilman paria ts. Nox ei ollut mukana. Meno oli eilistä parempaa, liinat suussa taas vähemmän aikaa. Se kehittyy tosi nopeasti, tämähän oli vasta sen viides vetotreeni. Sitten järjestelin porukan liinoihin eri järjestykseen ja hain Villan mukaan, Ais sai Pinjan parikseen. Pinja on opettanut jo monta koiraa vetoon, se on tasaisen rauhallinen, mutta tarvittaessa osaa myös maltillisesti komentaa. Mutta komennusta ei tarvinnut sillä Ais ei häirinnyt sitä ollenkaan. Se otti vain välillä niitä liinoja suuhunsa, mutta koko ajan vähemmän.

Lopuksi hain sen villi-Noxin mukaan ja kävimme ajamassa metsälenkin. Lähtösuoralla tosiaan huomasi, että Nox oli mukana - kylmää kyytiä!

Seuraavalla kerralla täytyy kokeilla sille jotain muita valjaita, nämä ovat liian isot. Aishan on selvästi suurempi kuin kaksi muuta bortsuani joten laitoin sille automaattisesti numeroa isommat valjaat päälle. Mutta taitaakin kokoero olla enemmän jalkojen mitassa, ehkäpä sille sopiikin sama koko... Testataan. Tai sitten täytyy ostaa sille omat valjaat.

Ihanaa kun voi nykyään valjastaa koirat lämpöisessä!

Saga, Vanu, Pinja & Ais

Saga

Villa + Vanu
Ais + Pinja

Metsäkierroksen lopuksi tehtiin paikallaoloharjoitus.

Aissin treenien jälkeen vuoroon pääsi Vuki. Villahan oli jo yhden lenkin tehnytkin kun Ais kokeili parin kanssa juoksemista. 

Villa ja Vuki saivat kokeilla ekaa kertaa parina juoksemista yhdessä. Seuraavalla kerralla laitankin ne taas vanhojen konkareiden pareiksi - sen verran Vuki vielä seilaa, että häiritsi Villan menoa. Intoa puolestaan piisasi! Vuki jopa haukkui tokalla kierroksella risteyksessä tehtävän käännöksen aikana. Kaikki nuoret pitävät kovasti uudesta harrastuksestaan joten luulenpa, että saan aika mukavan valjakon kasaaan lopputalvesta. Silloin vetäviä koiria olisi kahdeksan...

Vuki & Villa

Shira + Saga

Pinja
Villa + Vuki

Lenkillä ajelun jälkeen.

Ais ei ole ikinä ollut näin väsynyt! Se nukahti puoliksi syliin ja
nukkui siinä pitkään todella sikeästi. Sitten siirtyi taakseni (nojatuoli)
nukkumaan ja nukkuu edelleen... <3